Osa 11. Lilith!
Lilithiä väsytti jo kovasti, ja nälkä ja jano vaivasivat. Hän sekä Danny ja Darwyn olivat juuri saapuneet kaupungin laidalle. He olivat erään talon varjoisalla seinustalla lepuuttamassa jalkojaan, sillä varjossa ei ollut niin kuuma. Darwyn oli mennyt etsimään vettä ja käski Lilithin ja Dannyn odottamaan häntä siinä talonseinustalla. Danny oli tuhahtanut että pitikö Darwyn kenties heitä koirinaan, mutta Lilith oli mulkaissut häntä pahasti ja hänen oli pakko hiljentyä. Dannyn kommentin jälkeen Darwyn oli virnistänyt ja sanonut: ”Paikka”. Lilith oli tässä vaiheessa purskahtanut nauruun.
Oli kulunut jo muutama tovi siitä kun Darwyn oli lähtenyt vedenhakuun. Danny ja Lilith istuivat ja juttelivat niitä näitä ja siitä mitä heille kuului eli miten heillä on mennyt sitten Lilithin perheen muutettua pois. Pian keskustelu kuitenkin lopahti ja molemmat istuivat hiljaa paikoillaan. Juuri kun molemmat olivat taas sanomaisillaan jotakin, hyppäsi Darwyn kulman takaa ja pelästytti molemmat.
- Darwyn! Älä viitsi säikäytellä noin! Lilith huudahti nauravalle Darwynille.
- Olisittepa nähneet ilmeenne, tämä nauroi. – Löysin muuten vettä, ja paikka on ihan autio! Darwyn sanoi kummissaan.
Danny nousi pystyyn ja pudisti housunsa hiekasta.
- No, missäs sitä vettä oli? Hän kysyi Darwynilta.
- Tuollapa noin, Darwyn osoitti sormellaan vähän matkan päähän. Siellä oli pieni kaivo. Danny riemastui ja kirmasi kaivolle ja oli vähällä ettei hän sukeltanut kaivoon silkasta ilosta. Lilith hölkkäsi Darwynin kanssa kaivon luo samalla kun Danny yritti saada vesiastiaa ylös kaivosta. Kun vesiastia täynnä kylmää vettä saatiin ylös, kaikki kolme hyökkäsivät sen kimppuun kuin hyeenat saaliin perään.
*****
Lilith oli huomannut kuinka Darwynin puhetyyli ja olemus olivat rentoutuneet sitä mukaa kun he olivat tulleet Ikariniaan. Nyt hän jo melkein käytti puhekieltä ja jopa nauroi ja vitsaili. Ja hän tuli jo melkein toimeen Dannyn kanssa, kun he siinä sulassa sovussa hörppivät vettä käsiltään. Lilith taisi katsoa häntä varsin pitkän aikaa, sillä hän havahtui vasta kun Darwyn katsoi Lilithiä kummastuneena tämän tuijottamisesta. Lilith nolostui vähän mutta kuittasi asian väsyneisyyden piikkiin. Tosiaan, olemme olleet täällä jo ties kuinka monta tuntia, Lilith ajatteli. Ja kun he olivat Darwynin kanssa puistosta lähteneet, kello oli ollut lähes yhdeksän, ellei ylikin. Lisäksi Darwynin aluksessa matkaaminen oli vienyt myös paljon aikaa.
Danny haukotteli, ja pian Darwynkin aukoi suutaan haukotusäänen säestämänä.
- Haukotus tarttuu, Danny sanoi ja irvisti. Mitäköhän kello on? Danny mietti ja katsoi rannekelloaan. Hän yllättyi huomatessaan että kello oli pysähtynyt. Auts, vaihdoin siihen vasta eilen patterit! Danny harmitteli. Darwyn kurkisti Dannyn olan yli ja tämä säpsähti kuin olisi aaveen nähnyt. Hopeakylkisen aaveen.
- Älä hitto säikäyttele ihmisiä tolleen! Olin hei saada sydärin! Danny tilitti Darwynille joka vain mulkaisi tätä.
- Aika kulkee teilläpäin erilailla kuin täällä, Darwyn sanoi rauhallisesti. Danny yllättyi Darwynin äänensävystä joka ei kuulostanut ollenkaan ilkeältä. Danny tuijotti tuota rauhallisuuden perikuvaa ällistyneenä. Vieressä seisova Lilith hämmästyi myös. Hän vilkaisi kaivoa ja hymähti. Danny katsoi Lilithiä ja sitten Darwyniä.
- Pitäisiköhän meidän löytää joku paikka missä ottaa torkut? Danny ehdotti. – Sitten voidaan taas harkita taistelemista RK:oita vastaan. Lilith nosti kulmaansa.
- Kerrankin kuulen jotain noin viisasta sinun suustasi, Darwyn piikitteli. Danny nosti nyrkkinsä ja mutisi epämääräisiä sanoja.
- RK? Mikä se on? Lilith kysyi tajuten sitten että Danny tarkoitti…
- Riidankylväjiä, Darwynin ääni sanoi yllättäen. Lilith nosti päänsä ja huomasi Darwynin kasvoille nousseen kylmän ilmeen ja katseen joka katsoi hänen ohitseen. Lilith siirsi katseensa Dannyyn jolla oli myös järkyttynyt ilme. Danny sanoi jotain erittäin hiljaisella äänellä, niin hiljaisella että Lilith näki vain suun liikkuvan. Sitten Danny sanoi jo kovemmalla äänellä:
- Xaron.
Lilith käänsi päänsä nopeasti poikien katseiden suuntaan. Sitten hän näki tämän. Mustakaapuisen olion, jota Danny oli sanonut Xaroniksi. Ja tämän takana oli pari muuta samanlaiseen kaapuun pukeutunutta tyyppiä.
Danny astui askeleen eteenpäin Lilithin ottaessa askeleen taaksepäin. Darwyn katsoi mustakaapuisia tyyppejä ilmeellä jota Lilith ei ollut sitäkään vielä nähnyt. Darwyn oli luonut heihin tiukan katseen, joka olisi voinut tappaa heidät kaikki kertakatsomalta.
- Miksi sä olet täällä, miksi te olette täällä? Dannyn suusta kuului. Darwyn nyökkäsi.
- Sen minäkin haluaisin tietää, kuului vastaus mustan hupun alta. Lilithin selkäpiitä kylmäsi. Ne sanat olivat todella kylmiä, niin kylmiä että hampaita vihloi. Keitä nämä tyypit ovat? Lilith ajatteli kylmissään.
- Vai niin, ette siis ole kertonut meistä neidille, Xaroniksi kutsuttu tyyppi etualalla kysyi. Lilith hätkähti.
- Olemme kyllä, mutta nyt hän saa tavata teidät itse, Darwyn sanoi ja kääntyi Lilithiin päin.
- Lilith, nämä ovat riidankylväjiä. Ja kuten huomasit, he lukevat ajatuksia. Lilithiä puistatti. Jokin tuommoinen olio pääsi hänen ajatuksiinsa eikä hän voinut estää sitä mitenkään. Samalla hän muisti mitä kaikille hänen ystävilleen oli käynyt, ja Marylle. Mary… Lilithiä inhotti. Hän menetti itsehillintänsä ja syöksyi täysillä yhtä riidankylväjää päin.
- Lilith! Ei kannata, menet vain…, Darwyn aloitti mutta hän pysäytti lauseen. Lilith oli napannut riidankylväjän kaulasta kiinni ja kaatanut tämän maahan.
- Senkin inhottava riidankylväjä! Kadutte sitä mitä teitte ystävilleni! Lilith vaahtosi. Danny ei voinut käsittää tätä. Hän oli syöksynyt vain Xaronin läpi kun hän oli yrittänyt lyödä tätä. Mutta ei Lilith. Siinä hän vain yritti kuristaa yhtä riidankylväjää samalla solvaten tätä.
- Lilith! Älä! Darwyn huusi. Danny katsoi Darwyia. Nyt hän huomasi myös. Xaron oli vetänyt jonkinmoisen aseen –varsin pöhkön muotoisen miekantapaisen- kaapunsa sisältä ja kohotti sitä Lilithin yläpuolella. Lilith huomasi miekan yläpuolellaan kun Xaron meinasi varrastaa hänet.
- LILITH! Darwyn huusi ja juoksi minkä jaloistaan pääsi. Liian myöhään.
_______________________________________________________
Anteeksi kamalasti että tänne ei ole kuulunut mitään tarinasta. Anteeksi. Sain viimein inspiraation koeviikon aikana ja nyt sain viimein kirjoitettua jatkoa. Toivottavasti joku lukee tätä vielä.
*click*